otsikko

"Kun mieli ei enää riitäkkään..."

Lauantaina 16.05.2009

Ihminen muuttuu, onko se niin yllättävää? Ihminen muuttuu päivittäin, riippuen siitä kenelle se puhuu. Ei kai kukaan ole aito jatkuvasti, jos koskaan, olla rehellinen ja eniten itselleen, hankala keksiä mitään sen vaikeampaa. Seura tekee kaltaisekseen ja yksin ollessaan kiistää raskaimmat asiat. Omat virheet tulee haudattua ja niiden selvittäminen tuoreeltaan on mahdotonta.

Ajatus karkaa, mutta sille minä en nyt voi mitään. Hassua kuinka vähän sitä itsestään haluaisi paljastaa, ainakaan julkisesti. Tämänkin sivun tekstit ovat suurimmaksi osaksi täysin turhaa ja tarkoitettu lähinnä luettavaksi ystäville. Ja koska vieraatkin ovat tervetulleita, kuka sitä itsestään kertoisi? Sisäinen ja ulkoinen minuus. Perheelle, ystäville, tutuille, vieraille kaikille erilainen. Sitä mitä ei toisten seurassa uskalla sanoa voi toisessa piirissä levitä pitkällekin. Kerronko minä itsestäni liikaa ja ovatko ne vääriä ihmisiä? Voiko luottamuksen tunteeseen luottaa. Kukaan ei voi väittää tuntevansa täysin toista ihmistä ja vaikka läheisten asioiden kertominen ohimennen puolitutuille tuntuisikin luontevalta sillä hetkellä jälkeenpäin se ei enää tunnu oikealta. Joku tietää minusta jotakin, se voi kertoa sen muille. Kaikki mitä tekee jättää jälkensä joka ymmärtämättömien käsissä voi muuttua teosta toiseksi, sanomattomasta sanasta sanotuksi. Ja vaikka kaiken voi kieltää en minä ole sitä ikinä oppinut tärkeissä asioissa, niissä joita paljastaa itsestään, ne on vain selitettävä. On ihmisiä jotka ei nää kuin yhden puolen persoonaa vaikka niitä on monia. Ja yleensä se minkä näytää monille ihmisille, kenties seurassa, on se huonoin koska se on itse rakennettu. Se että kantaa sydäntä hihassaan ei toimi, mutta toisaalta sekin kaduttaa jos joku saa sinusta väärän kuvan. Lyhyessä ajassa pitäisi jättää itsestään hyvä vaikutelma, mutta se on vaikeaa.

Tämäkään ei taas johda minnekkään, mutta tarkoituksenani on lähinnä se että lukekaa viimeinen teksti ja sitten itseasiassa kaikki loput käy, eroavaisuuksia? Itseään satuttaa vähiten kun kirjoitaa jostain minkä voi selvästi osoittaa vitsailuksi, mutta entä jos se tulkitaan ainoaksi osaksi minua?

Minä olen kipeänä ja väsynyt. Älkää välittäkö...

"Facebook knows it all.."

Sunnuntaina 01.03.2009

Teimpä facebookissa testin.. näitä "mitä syntymäpäiväsi kertoo sinusta" juttuja. Osu aika hyvin kohalleen ei käy kieltäminen..

Attractive personality.sexy. Affectionate.Shy and reserved. Secretive. Naturally honest, generous and sympathetic. Loves peace and serenity. Sensitive to others. Loves to serve others. Easily angered. Trustworthy. Appreciative and returns kindness. Observant and assesses others. Revengeful. Loves to dream and fantasize. Loves traveling. Loves attention. Hasty decisions in choosing partners. Loves home decors. Musically talented.Loves special things. Moody.

Viehättävästä persoonasta ja seksikkyydestä en nyt mene puhumaan sen enempää, mutta olenhan minä aina niin hellä ja rakastava. Ujokin olen ja varautunut kävi kohdalleen täydellisesti, mutta se nyt tuskin liityy siihen milloin synnyin, enemmän ehkä siihen mitä olen kokenut. Salaileva.. totta. Luonnostaan rehellinen antelias ja ymmärtäväinen, olen joo, jopa tyhmyyteen asti rehellisenä olo tosin liitetään suomalaiseen identiteettiin yleensäkin. Rauhaa ja tyyneyttä (onko se ees sana?) rakastava olen kyllä ja pyrin aina nauttimaan tällaisista paikoista ja tilanteista yleensäkin paljon. Herkkätunteinen toisia kohtaan, pyrin olemaan vaikka olenkin sitä huono ilmaisemaan. Rakastan toisten palvelua, jaaa.. no se riippuu, mutta jos joku pyytää minua jotain tekemään niin kyllä sen teen. Suutuu helposti, hehe.. tästä ei puhuta. Luotettava, tottakai. Kiitollinen ja kiltteyden (ei voi olla sana..) palauttava, totta on tämäkin, jos joku minulle jotain hyvää tekee niin pyrin aina sen korvaamaan jotenkin.

Tarkaavainen ja arvostelee (tai sitten kunnoittaa) toisia, no arvostelen ainakin vaikka en sitä äänen sanokkaan. Pyrin aina itse täydellisyyteen joten tulee toisia arvosteltua, ei sillä että toisten virheellisyys tai virheet minua häiritsisi, mutta jotenkin ne tulee vain huomioitua siitä huolimatta. Omat ärystää senkin edestä. Kostonhimoinen.. no tästä en mene sanomaan mitään. Unelmointia ja fantasisointia (joojoo ei oo sana) rakastan kyllä, pienenä jo hurjia tarinoita kirjoitin ja mielikuvitus toimii. Rakastan matkustamista erittäin paljon, uusien kultuurien ja maiden näkeminen on aina yhtä ihanaa. Rakastaa huomiota, kyllä vain, huomaan aina toisinaan että tulen sitä iloisemmaksi mitä suurempi joukko minua kuuntelee. Ei sillä että kerjäisin huomiota tai muuta ärsyttävää, mutta nautin huomiosta kyllä. Hätiköiviä/pikaisia päätöksiä puolison valinnassa, heeh jos ei puhuttaisi tästäkään. Sisustaminen en ole oikein saanut sisustaa, mutta kieltämättä jos olisi rahaa ja oma asunto niin nauttisin suunnattomasti sen sisustamisesta. Musikaalisesti lahjakas, no kyllä kai, omakehu haisee. Rakastaa omalaatuisia/erikoisia asioita, sekin on kyllä totta sinänsä, joku kumma viehtymys naamoihin minulla on, ja sulkiin ja kaikeen tällaiseen mystiseen kuten vaikka nyt unisieppareihin. Ailahteleva, hyvin hyvin ailahtelevainen olen kyllä. Minua pitää oppia vain ymmärtämään.

Kaikenkaikkiaan siis osuvainen. On se jännä. Älkääkä välittäkö kirjoitusvirheistä tai siitä että en ole varma onko kaikki käyttämäni sanat olemassa. Väsyttää ja muutenkin vähän kehno olo.

Palaillaan..

"Mä tarvitsen sut.."

Keskiviikkona 18.02.2009

Mitä minäkö?? Kuka minä olen siis öööööö...... niin joo tota minä ..... minä... äitiiii kuka minä taas olinkaan? Ai niin Fire .. joo.. no niin. Tervehdys maan kansalaiset tämä on pieni askel minulle mutta suuri yhteiskunnalle !! Hiiop ..... hiiop... Ryskis.... Hiiop ... Hoplaa .... no niin ylhällä ollaan siis joo terve minä olen Fire .. RYSKIS.. Sonja tässä terve hän antaa kommentteja sitten kun hän osaa jo asioita enemmän. Hiiiiiiioooooooooooooooooooooooooooooop.....

*Nauraa hysteerisesti*

Tosiaan, kyse on joskus vuosien 2002-2003 tienoilla väännetty luonne virtuaalihevoselleni. Arabivarsalle. Kyllä minä harrastin virtuaalitalleja, miten sinä luulit että opin koodaamaan ja tekemään sivuja.. häh? Jokatapauksessa, tuo Sonja on muuten tuon varsan äiti. Pete lähetti noita vanhoja sivuja, silloin kun hän joutui ne siirtämään nettiin. Nykyäänhän osaan tehdä senkin itse. Oikeesti.. minä olin jo nero tuolloin. Ja osasin kielioppi säännöt ihan yhtä hyvin kuin nykyään. Sai taas nauraa, olin ihan kuningas.

Otsikkoni keksin nykyään aina siitä kappaleesta mikä sattuu soimaan. Vähänkö, miten se sanotaan? Luovatonta, ei tuollaista sanaa ole edes olemassa, mutta minulla on taiteilijan vapaus käytää sitä. Vanhojen tanssit meni, ihan kivasti meni. Jatkot oli aika kehnot kun meikän kaverit vaan angstas. Kävin tänään ajotunnillakin taas vaihteeksi. Minä olen ihan kuningas siinäkin. No yhdessä risteyksessä unohdin jälleen kerran katsoa tuleeko sieltä ketään, mutta kaikenkaikkiaan olen ylpeä itsestäni ja siitä kuinka sulavasti osaan käsitellä autoa. No saa omakehu vähän haista, minä kehun itseäni harvoin. Nyt alkoi taas hävettää, on se jännä kun suomessa ei saa itseään kehua. Minä haluaisin halata ihmisiä, nyt on semmonen olo. Se on mulla harvoin, joten tämä on merkittävä päivä. Näin outoa unta, siinä satoi laavaa taivaalta ja äiti sai lapsen joka kasvoi tunnissa sellaseks 3-5 vuotiaaksi. Kaikenlaista ja minua nukuttaa kokoajan. Onko reilua mitä?

Miksi sinä ylipäätään olet täällä? Eihän näissoo ikinä mitään järkeä..

"Kun muistosi ei enää satuta ketään.."

Perjantaina 11.02.2009

CMX on myös jännä. Ei minulla ole edes mitään asiaa, mutta kirjoitampa ihan vain piruillakseni. Luin muuten A.W. Yrjänän kirjoittaman runoteoksen, oli muuten hyvä, suosittelen.. melkein välillä ihan kyynel vieri vieri kyynel. Ja ei en anna sen nimeä, kannattaa varmaan lukea ne kaikki, veikkaan että ovat hyviä. Vannoa en voi, mutta mitäpä minä voisin vannoa. Sekin on jännä, koulussakin aina hirveän moni vastaa aloittaen sanoilla "onkohan se.." tai "en nyt ole ihan varma, mutta.." minä en yleensä viittaa ollenkaan, on aina semmonen pelko persiissä että en tiedäkkään oikeata vastausta vaikka voisin panna pääni pantiksi siitä asiasta. Historian tunneilla viittaan kyllä koska siellä minä olen aika varma tiedoistani. Koeviikko meni.. siitä ei sitten puhuta.

Joo..o ne on wanhojenkin tanssit tulossa. Ja sillä lailla, ei puhuta niistäkään. Notta mitäs sinulle? No en olis halunnu tietää kyllä. No vähän olisin.. Minä haluaisin käydä uimassa.. minä olin hyvä uimaan, voitin palkintojakin. Nykyään en ole enää niin hyvä, lahjani olen tuhlannut. Voisin olla MM-mitalisti, mutta en ole. Olen aika varma siitäkin että voisin olla viulu virtuoosi vailla vertaa jos minulle olisi annettu viulu pienenä, ei annettu. Laulu kisat kyllä voitin, vuoden 2000 tenavatähti.. aika saavutus. Siihen sekin sitten jäi. Nykyään vaan angstaan ja kirjottelen tänne. Taidan ruveta isona freelance toimittajaks ja teen juttuja supikoirista. Nyt en oo tulessa joo. Riku söi neulatyynyä, siitä tuli mieleen hyvä teoria, neulatyyny teoria. Se on tämä elämä vähänku neulatyyny, siinä on teräviä neuloja läpikotaisin, mutta silti sitä on pureksittava, tarpeeksi kun pureksii niin neulat alkaa ropista pois. Lopulta on enää pelkkä pehmeä neulatyyny jäljellä, sitten sitä todennäköisesti kuolee kun on saanut nieltyä muutamat neulat joko vahingossa tai tahallaan ja ne aiheuttaa ongelmia, ei oo kukaan vielä selvinnyt. Aika pirun hyvä teoria. No ei ollu..

No en kyllä uhallanikaan keksi mitään tähän..

"Karvaisia teorioita".

Perjantaina 30.01.2009

Koirat on jänniä, jos et ole tätä huomannut niin nouse ylös, etsi koira ja tutustu tilanteeseen. Jos ei tunnu yhtään jännälle olennolle niin tule sanomaan minulle niin minä voin antaa sinulle halauksen, olet todennäköisesti sen tarpeessa. Jokatapauksessa koirat on jänniä. Mietin tässä koirateoriaa, se on vähän keskeneräinen eikä johda minnekkään, mutta mitäpä minä tässä turhaan selitän. Tässä yksi päivä tajusin että koirani Riku ei ole minulle koskaan vihainen. Se on aina siinä minua varten ja minä voin sille kertoa kaikki murheet ja se vaan katsoa tapittaa ja miettii sitä että mene nyt stna jääkaapille ja nakkaa minullekin jotain, mutta siis onko mitään parempaa kuin pehmoinen pallero jota vasten vaikka itkeä jos siltä tuntuu ja joka ei varmasti lavertele eteenpäin.. tai no ainakaan kenellekkään ihmiselle.. todennäköisesti, viimeksi kun tarkistin niin ei se puhu ihmistä. Tämä kuitenkin sivuseikka vain on, Yoda, Star Wars.. asiaan. Minä saan myös huutaa sille kun minulla on huono päivä, äläkä nyt siellä jeesustele, joo..o huudan koiralleni ja olen heittänyt sen varsin ronskein ottein pihalle kun se söi pöydältä minun laskiaispullan, mutta hyvää huolta pidän siitä. Mutta se ei sano mitään vastaan, minä voin huutaa sille ihan vain siitä että se on tiellä kun tulen koulusta kotiin, tai siitä että sen henki haisee että "mene nyt saatana muualle siitä haisemasta!" ja se vain menee ja tulee takaisin kohta. Sille ei voi olla vihanen kun sitten sitä tutkii itseään että miksi minä olen niin vihainen ja menee korvaamaan asian Rikulle sitä rapsuttelemalla ja halaamalla.

Koira teoria on tämä: Jos ihmiset olisivat samanlaisia kuin koirat, tutkisimmeko enemmän sisimpäämme? Toisaalta ihmisten välisissä suhteissa on jotain monimutkaisempaa. Onhan tuollaisia koira ihmisiä olemassa jotka vain vetäytyvät ilman vastaan väittämistä, mutta toisaalta ihmisessä sekin ärsyttää. Joskus pitää huutaa takasin. Miksi sitten koira aiheuttaa tätä? Se on viaton luonto kappale, no kyllä, mutta voisi se purra takaisin jos siltä tuntuu.. ei kaikki kyllä, mutta nyt liikutaan periaatetasolla joten lopeta se jeesustelu. Lisäksi koiran kanssa ei voi olettaa että se ymmärtää miksi sinä olet vihainen, ihminen sen tietää, tai ymmärtää ainakin mitä sinä sille huudat ei välttämättä syytä. Onko se sitten sama asia kun huutaisi vaikka noh.. lapselle tai muuten vähäjärkiselle olennolle, no anteeks. Kuitenkin. Kuten sanoin tämä koira teoria johda mihinkään, mutta tuli vaan mietittyä. Näin ylöskirjoitettuna ihmittelen miksi ihmeessä, mutta toisaalta taas.. pyytäähän ihmiset toisiltaan anteeksi. Minä en ole siinä hyvä koska se on niin äärettömän vaikeaa myöntää olevansa väärässä, se syö.. naista? Ja toisaalta se alkaa ärsyttää, varsinkin jos toinen alkaa jeesustella takasin ja purkaa asioita liikaa, ei niitä tarvitse perinpohjin selvittää, joskus kyllä kannattaa, mutta ei aina. Miksi ihmeessä kaikki on näin sekavaa. Miksi asioita ei voi järkeillä toisten kanssa? Kun ihmisten välisiä asioita ei kuitenkaan loppujen lopuksi voi korjata rapsuttelulla ja halauksella. Joskus voi. Miksi toisten elämänmuotojen kanssa on niin paljon helpompaa.. ne on ne omat jotka ärsyttää. Oikeesti, oletteko kuulleet kaverista jolla ois jotain strutseja vastaan? Ja jos olisi niin kaikki pitäs sitä hulluna. Ellei ne sitten tuhoais sen maita, mutta se menee taas osakseen ihmiseen itseensä ja se on ihmisen omistamis ominaisuus joka saa muut ajattelemaan että on ne strutsit kyllä ihan prkleen ärsyttävää sakkia. Tai sillein, tierät sää, ihmiseen sitoutuu jotenkin.

Tämän pitäisi kertoa teille että hommatkaa mulle harrastus, kaikki paitsi kuviokell.. no käy sekin. Jos keksitte jotain niin tuota, no enköhän minä vielä itsekin jotain keksi. Mulla on liikaa aikaa käsissäni, tyhjissä käsissä. Rikua välillä silitän, mutta eipä nyt oikein muuta tekemistä ole. Oikeesti.. huhhuh mikä teoria. Eihän tuossa ole oikeastaan päätä eikä häntää eikä edes keskiosaa.

Rimpsistä, miksi? No en tiedä.. aina voi kaikkea tietää, elä hetkessä, mutta muista ettei kaikki saa uskaltaa uskaltaa.

"It's better to burn out than to fade away".

Keskiviikkona 21.01.2009

Liikaa vai liian vähän. Sitä minä olen miettinyt viimeaikoina. Onko minulla liikaa aikaa käsissäni vai liian vähän tekemistä, onko se sama asia? Minulla on liikaa mietittävää, mutta vähän aiheita. Se on hankalaa, tasapainottaa kaikki. Minulla ei ole muuta virkaa kuin pohtia asioita ja siihen väsyy sillä vääjäämättä sitä päätyy ajattelemaan itselleen kipeitä asioita. Kipeimmät niistä ovat niitä jotka koskee henkilöä itseään, minuus se on mahdoton asia ymmärrettäväksi. Se että sitä etsii ilman mitään tukea on vielä vaikeampaa. Jos minä vaikka uskoisin voisi osan heittää jonkun jumalan nimeen, mutta en minä usko. Johonkin kaikki uskoo siitä olen varma koska pitäähän täällä olla määränpää jokaisella. Minä haluan jättää taakseni tarinan joka muistetaan vielä sukupolvien päähän, mutta enää en ole niin varma onko se minusta itsestäni. Tähdet ovat jänniä saa tuntea olonsa pieneksi, mutta silti olevansa lähempänä maailmaa koska niitä samoja tähtiä katsoo miljoonat muut. Haaveita joihin ei koskaan vastata, ne ovat raskaita ne saavat ihmisen huokaamaan syvään ja sulkemaan silmänsä jotta nukahtaisi ennenkuin tajuaa todella pettyvänsä.

Minulla on tylsää, päivät katson pasilaa ja nauran samoille tutuille jutuille. Sekin on Marjutilta lainassa.. ties kuinka monta kuukautta on ollutkaan. Minä ostin sen syntymäpäivälahjaksi ja nyt se on minulla. Kunhan ei kävisi kuin eräälle Evil Dead nimiselle elokuvalle... Animal Crossingia olen pelannut. Pitää turnipsia kastella ettei se kuole. Pitäää saada rahaa että saa ostettua vielä vähän isomman asunnon ja hienompia kalusteita. Aika surullista sinänsä koska sitähän tämä koko elämä on. Minä haluaisin vaeltaa vähintään vuoden ympäri maailmaa ilman mitään päämäärää, jääden sinne minne haluaa ja lähtien matkaan sitten kun siltä tuntuu. Tehdä vaikka viikko töitä jossain että saa rahat junamatkaa varten joka vie seuraavaan paikkaan. Sekin tekee hallaa ihmisille, pitää opiskella saadakseen ammatin, tehdä töihin vakiinnuttaakseen asemansa yhteiskunnassa, maksaa veroja jotka auttaa sekä itseä että muita. Ei siitä parane lähteä matkustamaan. "Ehkä sitten eläkkeellä.." maailman hölmöin lause. Minä haluan kokea kaiken nuorena. Se on paljon luonnollisempaa niin, mutta jotenkin meidät pakotetaan pysymään aloillaan niin kauan kunnes on jo elänyt. En minä tiedä, mutta mieluummin kiertäisin maailmaa nuoruuteni ja jäisin sitten aloilleni kun olen nähnyt tarpeeksi vaikka en kyllä usko siihenkään että koskaan näkee ja kokee tarpeeksi.

Hassuja ajatuksia, täysin turhia ja turhaannuttavia kun tietää ettei niitä kuitenkaan lopulta koskaan toteuta. Allianssille lähetin hakemuksen, kesäksi Englantiin, jotain seikkailun makuista. Vaikka töitähän minä sinne menen tekemään. Tekemään töitä että saan rahaa. Rahaa jonka voi käytää vaikka autoon tai johonkin muuhun joka sitoo ihmisen aloilleen. Asunto, voiko sitä pitää vuosia tyhjillään. Koti on siellä missä sydän on, mutta entä jos sydän kulkee jonkun toisen mukana. Hassuja ajatuksia. Minua väsyttää ja olen miettinyt liikaa joten ei hätää. Vielä minä palailen normaaliin päiväjärjestykseen. Believe me.

Kellopeli appelsiini, eikö ole nerokas sana pari?